10.4.2021
Olet saattanut törmätä UURE:n Facebook tai Instagram -sivuilla luontoaiheisiin valokuviin ja niihin liitettyihin erilaisia mielentiloja ja ajatuksia ilmentäviin teksteihin. Esittelemme tällä kertaa henkilön näiden voimauttavien päivitysten takaa. Henkilö on yhdistyksen monitoiminainen, jonka intohimona on mm. näiden upeiden luontokuvien ottaminen.
Henkilö
”Nimeni on Katja Hilasvuori ja olen ollut mukana Uuden Oulun Reumayhdistyksessä sen perustamisesta asti. Se miksi olen Uuressa johtuu sattumasta – satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Koin hyvänä Ihmiset, jotka toivottivat minut tervetulleeksi mukaan ja ottivat minut vastaan sellaisena kuin olen. Aiemmin olin mukana toisessa yhdistyksessä, mutta tämä yhdistys antaa minulle enemmän. Saan olla minä ja minulle on annettu tilaa tekemiselleni. Esimerkkinä vaikkapa tämä, kun saan julkaista kuviani niihin liittyvine teksteineen.
Sairastuin 11 vuotta sitten borrelian aiheuttamaan nivelreumaan. Olen kulkenut pitkän matkan tähän hetkeen, jossa elän itsenäistä elämää ilman apua ja kykenen liikkumaan normaalisti. En ole terve, mutta yritän jaksaa ilahduttaa kanssakulkijoita pienillä teoilla ja jaksaa olla mukana yhdistystoiminnassa. Koko sairauteni ajan olen kirjoittanut runoja ja ajatelmia sekä ottanut kuvia. Julkaisuillani haluan ylläpitää positiivista mieltä niin kanssakulkijoille kuin itsellenikin. En jaksaisi elää ja hengittää ilman mahdollisuutta toteuttaa luovuuttani. Luovuuteni on minulle tärkeää ja toivon, että julkaisuni tavoittavat niitä tarvitsevia. Elämä on sairaudesta huolimatta arvokasta ja elämisen arvoista. Sielukkuus kirjoituksissa ja kuvissa voi ehkä auttaa jotakuta elämässä, joka ei aina ole niin yksioikoista.
Valokuvat
Kuvat, joita julkaisen Uuden Oulun Reumayhdistyksen sivuilla ovat minun itseni ottamia. Ne valikoituvat päässä pyörivien ajatusten mukaan. Niistä välittyy välillä ilo ja välillä suru. Ne peilaavat omalla tavallaan reumaatikon elämää – iloa, onnistumisia, surua ja taas ilon tunnetta elämästä sekä kanssakulkijoiden välittämisestä. Olen välillä lapsenmielinen ja näen hassuja juttuja luonnossa. Ajoittain vaivun synkkyyteen ja silloin ajattelen, että se on tärkeintä keskittyä siihen mitä tunnetila tuo tullessaan. Meistä jokainen tuntee ja näkee asiat omalla tavallaan.
Olen kuvannut pääasiassa Hietasaaressa, Toppilansaaressa ja niiden lähiympäristössä. Koen tärkeäksi, että aina ei tarvitse lähteä kauaksi. Kun kuvaamiskohteet löytyvät useimmiten läheltä, jaksaa ja pystyy ottamaan kuvia huonoinakin päivinä. Myös koirakaveri Kamu auttaa liikkumaan enemmän, kun on pakko lähteä liikkeelle. Hän asettaa omat haasteensa kuvien ottamiselle, mutta se on sitten ihan eri juttu.
Välillä menee tunteisiin näkymät, jotka muistuttavat kipeistä asioista. Saatan nähdä luonnossa luminallen, joka halaa puuta yksinäisenä. Jäiset lumikukat muistuttavat kivuista. Kesäinen vihreys muistuttaa siitä, että en toimi kuten ennen, mutta aurinko antaa voimaa suukottaen poskille ja tajuan olevani tässä, minä voimakas ja vahva ihminen.
Runot, ajatelmat, aforismit
Kirjoitukseni ovat runojen, ajatelmien sekä aforismien muodossa ja ne kaikki ovat lähtöisin omasta ”kynästäni.” Kun on vaikeampia aikoja, niin tuntuu, ettei mitään järkevää kirjoitettavaa synny. Silloin laitan kuvien mukaan hyvän mielen toivotuksia. Hiljattain minulla oli päivityksissä tauko. Silloin en saanut kirjoitettua hyviä ja huonoja ajatuksia ulos. Kun kivut ja synkkyys ottavat vallan niin silloin on vaikeaa kirjoittaa mitään myönteistä. Onneksi minulla on tämä toinenkin puoli, joka haluaa selviytyä.
Olen huomannut, että aina ei tarvitse sanoja niin paljon. Se on se kuva ja tunne mikä riittää. Koen, että on tärkeätä muistaa kanssaan kulkevia ihmisiä hyvinä sekä myös niinä huonoinakin hetkinä. Kaikenlainen läsnäolo ja muistaminen auttaa. Muistutus siitä, miten tärkeitä me kaikki olemme kaikkine vikoinemmekin. Jokainen huomioi ja tuntee asioita eri lailla. Toiset näkevät ja kokevat kuvista voimakkaita tunteita. Toiset tuntevat sanojen suuruuden.
Toivon, että voin näiden kirjoitusten ja kuvien kautta antaa jokaiselle jotakin…iloa, toivoa, rohkeutta ja voimaa jaksaa. Lupa on myös negatiiviisin tunteisiin. Kaikki tunteet on sallittuja.”
Terveisin Katja Hilasvuori, ihminen kuvien ja runojen takana.